Matkalla kohti satavuotisjuhlavuotta

Satavuotisjuhlan lähestyessä voimme löytää uudelleen alkuperäisen karisman kauneuden ja mietiskellä miten sitä voi elää ja välittää uskollisesti, luovasti ja iloisesti kirkon ja maailman palveluksessa.

Isä kutsui 14. syyskuuta Opus Dein jäseniä ja sen ystäviä osallistumaan alueellisten kokousten (työviikkojen) valmisteluihin, joiden teemana on: Matkalla kohti Opus Dein satavuotisjuhlaa. Syventymällä karismassamme ja uudistamalla halumme palvella Jumalaa, kirkkoa ja yhteiskuntaa.[i]

Satavuotisjuhlavuoden merkitys kutsuu kysymään itseltämme, miten vastata nykyajan haasteisiin Opus Dein hengen valossa. Satavuotisjuhla on erinomainen hetki oppia historiasta ja samalla kiinnittää katseemme tulevaisuuteen.

"Satavuotisjuhla", isä kirjoitti meille, "alkaa 2. lokakuuta 2028 ja päättyy 14. helmikuuta 2030, jolloin tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Opus Dei aloitti pastoraalityönsä naisten parissa". Se tulee olemaan yksi juhla, jolla on kaksi päivämäärää, ykseyden ilmauksena (...). Toivon, että me kaikki osallistuisimme valmisteluihin" (Isän viesti, 10. kesäkuuta 2021). Niille, jotka kuuluvat Opus Dein perheeseen, se on tilaisuus ymmärtää uskon valossa ja Jumalan armon avulla syvemmin Jumalan rakkauden suuruutta. Se on myös tilaisuus huomata paremmin, kuinka kaunis Opus Dein palvelu kirkon ja yhteiskunnan hyväksi on.

Tämä teksti tarjoaa joitakin ajatuksia, jotka voivat innoittaa meitä pohtimaan juhlavuotta Opus Dein historian toisen vuosisadan avauksena. Sen tarkoituksena on kannustaa meitä kaikkia osallistumaan aktiivisesti valmisteluun, mm. toimittamalla pian tapahtuvien alueellisten työviikkojen osallistujille ehdotuksia ja kokemuksia. Työviikkojen johtopäätökset tarjoavat tärkeää viitemateriaalia vuoden 2025 yleiskongressia yleiskongressia varten.

Näin ollen juhlavuoden valmistelu on enemmän kuin pelkkä juhlatapahtuma, sillä sen tarkoituksena on synnyttää pyrkimystä ymmärtämään syvemmin ja välittämään yhä paremmin henkeämme kirkon ja kaikkien ihmisten palveluksessa.

Satavuotisjuhlavuosi tarjoaa meille ennen kaikkea uuden mahdollisuuden löytää uudelleen elämämme ydin: Jumalan rakkaus jokaista meistä kohtaan. Poikansa kautta ja Pyhän Hengen lahjana Jumala kutsuu meitä lapsikseen. Isä Fernando Ocáriz muistutti meitä jälleen kerran muutama vuosi sitten: Kristityn uskollisuus on kiitollista uskollisuutta, koska emme ole uskollisia jollekin ajatukselle vaan yhdelle persoonalle: Kristukselle Jeesukselle, Herrallemme, joka "rakasti minua ja antoi itsensä minun puolestani" (Gal 2:20). Tietoisuus siitä, että Jumala on henkilökohtaisesti rakastanut meitä, kehottaa meitä hänen armonsa avulla uskolliseen ja sinnikkääseen rakkauteen.” (Isän viesti, 10.6.2021). Siksi valmistautuminen tähän merkkipäivään rohkaisee meitä olemaan kontemplatiivisia sieluja keskellä maailmaa.

Aikamme haasteet

Tämä vuosipäivä on myös ”sopiva hetki pohtia kirkon ja yhteiskunnan haasteita ja kysyä itseltämme, miten voisimme auttaa paremmin" (isän viesti 10. kesäkuuta 2021). Pyhä Josemaría kutsui meitä "rakastamaan maailmaa palavasti". Hän viittasi todelliseen maailmaan, jossa elämme, mahdollisuuksineen ja ristiriitoineen. Maailma on elävä todellisuus, joka kehittyy ja muuttuu koko ajan. "Jokaisen kristittyjen sukupolven on lunastettava ja pyhitettävä oma aikansa" (Kristus kulkee lähelläsi, 132). Maailman rakastaminen edellyttää sen tuntemista ja ymmärtämistä. Siksi juhlavuosi rohkaisee meitä katsomaan yhteiskuntiamme ja aikaamme niin, että voisimme valaista ne evankeliumin valolla.

Opus Dein karisma toteutuu nykyään olosuhteissa, jotka ovat monessa suhteessa erilaisia kuin sata vuotta sitten. "Historiallisten olosuhteiden muutokset - ja niiden mukanaan tuomat muutokset yhteiskunnan muotoutumisessa - voivat saada aikaan sen, että jokin, mikä oli oikeudenmukaista ja hyvää tiettynä hetkenä, lakkaa olemasta sitä. Siksi teidän on jatkuvasti harjoitettava rakentavaa kriittistä asennetta, joka tekee mahdottomaksi rutiinin lamaannuttavaa ja tuhoisaa vaikutusta" (Pyhä Josemaría, kirje 29, 18). Kunkin aikakauden haasteiden muuttuessa Opus Dein jäsenet myös uudistuvat, jotta he voivat antaa ajankohtaisia ja eläviä vastauksia uusiin haasteisiin samalla hengellä kuin ensimmäiset jäsenet.

Meidän olisi pohdittava työn, perheen, ihmissuhteiden, kulttuurin, oikeudenmukaisuuden ja rauhan nykytilannetta, koska meitä on kutsuttu pyhittämään ne. Samoin niitä aiheita, jotka ovat viime vuosina saaneet erityistä painoarvoa ja jättäneet jälkensä yhteiskuntiimme tai jotka tulevat todennäköisesti merkityksellisiksi tulevina vuosikymmeninä. Kyse on siitä, että ymmärtäisimme Jumalan lapsen silmin paremmin, millainen maailma, jota rakastamme palavasti ja jota haluamme palvella, todella on ja mitä se tarvitsee. Pyhän Josemarían sanoin "myönteisellä ja avoimella asenteella yhteiskunnan ja elämäntapojen käynnissä olevia muutoksia kohtaan" (Furrow, 428); tai toisin sanoen, miten päivittää ja kasvattaa haluamme viedä Kristuksen sanomaa kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin, niin monille sitä tarvitseville ihmisille.

Jumalan pyhälle Josemarialle uskoma karisma on suunnattu "palvelemaan kirkkoa niin kuin kirkko haluaa, että sitä palvellaan" (pyhän Josemarian sanat Elis-keskuksen avajaisissa 21. marraskuuta 1965). Kun tunnemme sekä paikallisen kirkon haasteet kussakin maassa että maailmanlaajuisen Kirkon tilannetta, se auttaa meitä vahvistamaan valmiuttamme tähän palvelutehtävään.

Hengen lahjaan syventyminen

Kesäkuun 10. päivänä 2021 lähettämässään viestissä isä Fernando ehdotti, että tämä olisi "identiteettimme, historiamme ja missiomme" pohdinnan aikaa, johon sisältyisi tulevaisuuden visio ja halu henkilökohtaiseen uudistumiseen.

Satavuotisjuhlavuoden valmistelu alkoi yhtaikaa kun Motu Proprio "Ad charisma tuendum" -kirje julkaistiin. Siinä kirjeessä Pyhä Isä rohkaisee meitä kiinnittämään huomiomme lahjaan, jonka Jumala antoi pyhälle Josemarialle, jotta voisimme elää sitä paremmin. Paavi Franciscus kehottaa meitä huolehtimaan Opus Dein karismasta "edistämään sen jäsenten toteuttamaa evankelioivaa toimintaa" ja näin "levittämään kutsumusta pyhyyteen maailmassa ammattityön ja perheen sekä sosiaalitoiminnan pyhittämisen kautta". Jumala halusi Pyhän Josemarían välittävän tätä sanomaa, joka soveltuu ja antaa voimaa erilaisiin olosuhteisiin ja vuosikausiin.

Monimutkaisten tilanteiden ja kiihtyvien muutosten keskellä pyhän Augustinuksen sanat ovat edelleen ajankohtaisia: "Huonoja aikoja, vaikeita aikoja, niin ihmiset valittavat koko ajan; mutta ei: eläkäämme hyvin, niin ajat ovat hyvät. Me olemme ajat! Sellaisia kuin me olemme, sellaisia eri ajat ovat." (Saarna 80:8). Niinpä ensimmäinen uudistuminen, jota etsimme, on oma uudistumisemme. Tuodaksemme maailman lähemmäs Jumalaa pyrimme ennen kaikkea itse lähestymään häntä, olemaan kontemplatiivisia tavallisessa elämässä.

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

Satavuotisjuhlassa yhdistyvät menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, kiitollisuus ja toivo. Paavi Johannes Paavali II rohkaisi meitä 2000-juhlavuoden päätteeksi katsomaan menneisyyttä kiitollisina, elämään nykyhetkeä innostuneesti ja katsomaan tulevaisuuteen toiveikkaina: "Duc in altum" (”suoda vene syvään veteen”, sitäätti on apostolisestä kirjeestä Novo Millennio Ineunte, 1).

Autuas Alvarolla oli tapana rukoilla seuraavin sanoin: "Kiitos, anna anteeksi, auta minua enemmän". Nämä ilmaisut voivat toimia mottona satavuotisjuhlalle.

Tämä juhlavuosi on kiitollisuuden hetki. Kiitollisuus Jumalan lahjasta, mikä Opus Dein karisma on. Kiitollisuus kaikille niille ihmisille, jotka ovat pyrkineet elävöittämään tätä henkeä omassa ympäristössään. Ja myös niille ihmisille ja instituutioille, jotka ovat vaeltaneet kanssamme: Opus Dein jäsenten vanhemmille ja perheille, pyhän Josemarían kanssa yhteistyötä tehneille miehille ja naisille, katolilaisille ja ei-katolilaisille, jotka ovat anteliaasti auttaneet ja edelleen auttavat Opus Deitä kaikkialla maailmaa.

Yhdessä kiitollisuuden kanssa on aika pyytää anteeksia: henkilökohtaisista ja kollektiivisista rajoituksistamme, laiminlyönneistämme ja vahingoista, jotka kukin meistä on saattanut aiheuttaa. Menneisyyden muistamisen pitäisi johtaa karisman alkuperän ja olemuksen kirkastamiseen.

Lopuksi se on toivon aikaa, jossa luotetaan Jumalan armoon ja siihen, että Hän ohjaa lempeästi Opus Dein karismaa nyt ja tulevaisuudessa. Luotamme Pyhän Hengen voimaan, emme omiin voimiimme. Tällä tavoin valmistaudumme myös vuoden 2025 kirkolliseen juhlavuoteen, jonka teemana on "Toivon pyhiinvaeltajat" (Paavi Franciscus, kirje piispa R. Fisichellalle vuoden 2025 juhlavuotta varten, 11. helmikuuta 2022).

Karismaamme syventymällä on yksilöllinen ulottuvuus, joka vaikuttaa suoraan jokaiseen henkilöön. Sillä on kuitenkin myös institutionaalinen ulottuvuus, joka vaikuttaa kaikkiin niihin hyvin erilaisiin hankeisiin, joita Opus Dein jäsenet ovat aloittaneet vuosikymmenten aikana.

Jälkimmäistä ajatellen keskeinen kysymys on, miten kukin voi antaa merkittävän kristillisen panoksen omalla alallaan: koulutuksessa, terveydenhuollossa, köyhyyden poistamisessa, nuorison ja perheen tukemisessa, viestinnässä jne. niin, että hän levittää evankeliumia laajasti ja syvällisesti.

Kaikkein eniten apua tarvitsevien joukossa

Kuten isä Fernando muistutti, satavuotisjuhlavuosi on uusi tilaisuus "tunnistaa Jumalan rakkaus elämässämme ja tuoda sitä muille, erityisesti niille, jotka sitä eniten tarvitsevat" (Viesti 10.6.2021).

Löydämme Kristuksen ilmestyneestä Sanasta, sakramenteista ja myös muista ihmisistä, erityisesti köyhistä. Pyhä Josemaría muistutti, että hän löysi köyhien ja sairaiden parissa voimaa viedä Opus Dei eteenpäin ja että hän piti heidän rukoustaan kaikkein arvokkaimpana.

Olipa tilanteemme mikä tahansa, ympärillämme on aina ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea. Rakkaus, joka saa meidät sitoutumaan heihin, liittyy tiiviisti sen tunnustamiseen, että jokainen meistä tarvitsee Jumalaa ja muita

Perustajamme totesi, että "ihminen tai yhteisö, joka ei reagoi kärsimysten tai epäoikeudenmukaisuuden edessä, eikä yritä lievittää niitä, on vielä kaukana Kristuksen sydämen rakkaudesta" (Kristus kulkee lähelläsi, 167).

Näinä Opus Dein satavuotisjuhlavuoden valmisteluvuosina voimme pohtia kristillisen kutsumuksen sosiaalista ulottuvuutta, kirkon yhteiskuntaopin merkitystä ja laajuutta sekä työn pyhittämisen seurauksia inhimillisemmän ja kristillisemmän yhteiskunnan rakentamisessa.

Jumala tekee kaiken uudeksi (vrt. Ilm. 21:5).

"Nuorimmilla tulee olemaan perustavanlaatuinen rooli", Isä sanoi 10. kesäkuuta 2021 lähettämässään viestissä. He ovat ne, jotka kantavat Pyhän Josemarían sanomaa seuraaville sadalle vuodelle. "Kaikki on tehty ja kaikki on vielä tekemättä", Pyhällä Josemaríalla oli tapana sanoa.

Nuoruus ei ole vain biologinen tosiasia. Se on ominaisuus, joka voidaan säilyttää ajan myötä. "Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkoisesti ihminen vanhenee, sisäisesti uudistumme päivä päivältä" (2 Kor 4:16). Jumalan armo uudistaa meitä, jos avaudumme sille.

Opus Dein 25-vuotisjuhlan yhteydessä pyhä Josemaría kutsui meitä "uudistamaan uskollisuutta Jumalan kutsumukselle, olemaan ilon ja rauhan kylväjiä maailmassa" (joulukirje, joulukuu 1952). Nyt, kun satavuotisjuhlavuosi lähestyy, voimme löytää uudelleen alkuperäisen karisman kauneuden ja mietiskellä miten sitä voi elää ja välittää uskollisesti, luovasti ja iloisesti kirkon ja maailman palveluksessa.

Neitsyt Marialle, ilomme lähteelle, ja pyhälle Joosefille, uskollisuuden esikuvalle, uskomme satavuotisjuhlavuoden matkan.

------------

[i] “Josemaría Escrivá perusti Opus Deissä aluekokoukset eli työviikot välineeksi, jonka avulla voidaan pohtia yhdessä sekä kuunnella osallistuvia Opus Dein jäseniä. Työviikoilla oli alusta alkaen neuvoa-antava luonne, ja ne olivat kanava, jonka kautta kukin saattoi ilmaista oman mielipiteensä aiheista, jotka liittyivät Opus Dein henkeen ja tapoihin levittää Opus Deitä koko maailmaan." (José Luis González Gullón, “Las semanas de trabajo en los años fundacionales”, Studia et Documenta 17, 2023, p. 268.

[ii] Studia et Documenta no. 17 (2023): 279-351 (https://www.isje.org/setd/2023/SetD-17- 2023-10-CANO.pdf).

[iii] Josemaría Escrivá de Balaguer, Collected Letters (II), Scepter (2023): Letter no. 6.

[iv] Josemaría Escrivá de Balaguer, Collected Letters (I), Scepter (2022): Letter no. 4.