Pohjoismaissa oleskelunsa aikana isä Fernando Ocáriz osallistui useisiin tapaamisiin ystävien ja Opus Dein apostolaattiin osallistuvien ihmisten kanssa.
Näissä katekeettisissa keskusteluissa vallitsi tiivis ja iloinen ilmapiiri, jossa läsnäolijat nauttivat tilaisuudesta keskustella Mgr Fernando Ocárizin kanssa, jakaa huolenaiheitaan ja kuunnella hänen neuvojaan uskonelämän harjoittamisesta Suomessa.
Keskustelujen aikana osallistujien puheenvuoroissa nousi esiin erilaisia teemoja. Iita, nuori suomalainen nainen, kertoi, että Santiagon Tien ja Maailman Nuorten Päivän (World Youth Day) kaltaiset kokemukset auttoivat häntä ymmärtämään, kuinka rikas kirkko ja sen kutsumukset ovat. Tämä oli saanut hänet pohtimaan, miten tietää, mihin suuntaan Jumala kutsuu.
Don Fernando muistutti, että kaikilla kristityillä on kutsumus. "Kutsumus ei ole vain tietyille ihmisille, se on kaikille. Jumalalla on suunnitelma jokaista varten, suurimmalle osalle se voi piillä Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa kirkon opetuksen kautta, mutta on olemassa kutsumuksia, jotka ovat erityisempiä ja edellyttävät erityistä omistautumista. Jotta emme pakottaisi vapauttamme, Herra jättää aina epävarmuuden liikkumavaran, tällä tavalla jokainen voi tehdä päätöksensä ja anteliaasti valita tie, jolle hän uskoo Jumalan kutsuvan häntä", hän sanoi.
Kolmen lapsen äiti Jenna puolestaan ilmaisi huolensa siitä, miten kasvattaa lapsensa uskossa suomalaisen yhteiskunnan kaltaisessa ympäristössä, joka poikkeaa monilta osin kirkon opista. Vastauksessaan isä korosti perheen roolin merkitystä.
"Kasvatuksessa tärkeintä on perhe. Kasvatuksen on oltava asteittaista ja sitä on annettava äitien ja isien ja heidän lastensa välisestä ystävyyssuhteesta käsin. Lasten on koettava, että heidän vanhempansa eivät vain välitä oppeja ja ajatuksia, vaan että he todella opettavat sitä, mitä heidän sydämessään on. Lapset rakastavat vanhempiaan ja näin ollen myös sitä, mitä heidän sydämessään on. Vanhempien ja lasten välinen rakkaus on perhekasvatuksen peruspilari", hän totesi.
Kolme vuotta sitten katolilaisuuteen kääntynyt farmasian opiskelija Aada taas osoitti kiinnostusta löytää tapoja pyhittää tavallista elämää. Piispa Ocáriz siteerasi pyhää Josemaríaa ja muistutti, että "antamalla yliluonnollisen motiivin tavalliselle työllesi pyhität sitä".
"Yliluonnollisen motiivin antaminen tarkoittaa sitä, että määrittelemme tekojemme syyn. Toimimme rakkaudesta Jumalaan, palvelemalla muita, yhdistäksemme itsemme Jumalaan, työssä ja kaikissa olosuhteissa. Se on kristillisen elämän motiivi. Löytääksemme Jumalan tavallisessa elämässä meidän on saatava voimaa, jota sakramentit ja rukous antavat meille. Tuon voiman avulla voimme tarjota Jumalalle kaiken ja palvella häntä rakastamalla", hän sanoi.
Eelis kastettiin käytyään opiskelijakodin toiminnassa. Hän kertoi, että joka kerta kun hän kävi Opus Dein keskuksessa, hän tunsi olonsa kotoisaksi ja teki siitä toisen kotinsa, ja nyt, kun hän näkee lastensa juoksentelevan ja leikkivän aivan luonnollisesti siellä tämä tunne vahvistuu. Hän kertoi huvittuneena, kuinka hänen 7-vuotias tyttärensä menee keskuksen ruokasaliin ja laittaa muroja ja maitoa aivan kuten kotona. Isä Fernando totesi, että hän oli vuosia isä Javierin mukana tämän matkoilla ympäri maailmaa ja että sekä näillä matkoilla että niillä, joita hän tekee nyt prelaattina, hänellä on ollut tilaisuus olla keskuksissa eri puolilla maailmaa. Hän vahvisti, että hänelle on myös ilo havaita, että kunkin paikan kulttuurieroista huolimatta on olemassa selkeä yhteinen nimittäjä: kristillinen perheilmapiiri.
Läsnäolijoiden kysymyksiin kuului myös vaikeus löytää Jumala ja lähestyä häntä, kun ympärillä olevat ihmiset eivät tunne uskoa tai Jumalan sanaa. Isä kehotti muistamaan, ettei kristitty koskaan ole yksin, Jumala on aina läsnä meidän kanssamme. Tärkeintä on pitää tämä jatkuvasti mielessä, olipa ympäristö ja olosuhteet mitkä tahansa.