Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Viime kuukausien aikana, erityisesti kansainvälisen pandemian alettua, olemme ehkä joskus kuulleet lauseen ”ei mitään hätää” tai ”kaikki menee vielä hyvin”. Usein sellaiset sanat ovat vain kohteliaisuuksia, joiden avulla tuetaan vaikeasta hetkestä kärsivää ihmistä. Mutta niillä voi olla syvällisempikin merkitys, sama kuin näillä Paavalin sanoilla: ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Room. 8:28). Pyhä Josemaria tiivisti tämän lyhyeksi rukoukseksi omnia in bonum.

Emme toki voi välittömästi nähdä, millä tavoin kaikki koituu meidän parhaaksi. Joskus emme lainkaan käsitä sitä. Vaikka pyrimme olemaan lähellä Jumalaa, elämä tuo mukanaan monenlaista väsymystä, hämmennystä ja kärsimystä. Mutta juuri tuo Jumalan läheisyys saa meidät elämään kaiken toisella tavalla. Näinä päivinä teemme omaksemme myös Libanonia kohdanneen kärsimyksen, ja rukoilemme poisnukkuneiden, heidän läheistensä ja monien muiden puolesta sekä maan vakauden puolesta.

Se, että todella sanomme omnia in bonum, perustuu uskoon ja meidän vastaukseemme Jumalalle. Se perustuu sydämen kääntymykseen, pyrkimykseen rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä, myös oman ja muiden kärsimysten edessä. Tällä uskolla voimme jollain tavoin osallistua sen toteuttamiseen, että asiat kehittyvät parhain päin. Jos siis toisinaan huomaamme uskomme olevan heikko, niin rukoilkaamme rohkeasti: Herra, anna minulle vahvempi usko! (vrt. Luuk. 17:5). Uskon ohella pyydämme Jumalaa vahvistamaan meissä rakkautta, ja rakkauden kanssa toivoa ja iloa.

Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Pamplonassa 12. elokuuta 2020