​Paavin kirje piispa Álvaro del Portillon autuaaksijulistamisen johdosta

​Paavin kirje Opus Dein prelaatille piispa Álvaro del Portillon autuaaksijulistamisen johdosta

Vatikaani, 26. kesäkuuta 2014

Mons. Javier Echevarría Rodríguez

Opus Dein prelaatti

Rakas veli,

Jumalan palvelija Álvaro del Portillon autuaaksi julistaminen tuo suurta iloa Prelatuurin jäsenille ja myös sinulle, joka todistit monen vuoden ajan hänen rakkauttansa Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan kuin myös uskollisuuttansa Kirkkoa ja kutsumustaan kohtaan. Mons. Álvaro del Portillo työskenteli läheisesti pyhän Josemarían kanssa ja oli hänen ensimmäinen seuraajansa Opus Dein johdossa. Myös minä haluan yhtyä teidän iloonne ja kiittää Jumalaa, joka antaa kirkon loistaa lastensa pyhyyden kauneudella.

Álvaro del Portillon julistaminen autuaaksi tapahtuu Madridissa, missä hän syntyi ja vietti lapsuuden ja nuoruuden vuosiaan. Madridissa hän eli tavallista perhe-elämää ja palveli muita ihmisiä. Hän esimerkiksi tapasi mennä kaupungin lähiöihin tarjoamaan inhimillistä ja kristillistä koulutusta vähävaraisille. Ennen kaikkea Madridissa tapahtui jotakin, joka leimasi ratkaisevalla tavalla hänen elämänsä ja antoi sille sen lopullisen suunnan: siellä hän tutustui pyhään Josemaría Escriváan, jolta hän oppi rakastumaan joka päivä yhä enemmän Kristukseen. Rakastua Kristukseen: tämä on pyhyyden tie, jota jokaisen kristityn tulee kulkea. Kristityn tulee antaa Herran rakastaa häntä, kristityn tulee avata sydämensä Herran rakkaudelle ja antaa Hänen johtaa elämäänsä.

Muistan Jumalan palvelijan lausuman huokausrukouksen, jota hän toisti erityisesti juhlapäivinään: "kiitos, anteeksi, auta minua enemmän!". Nämä sanat auttavat meitä ymmärtämään hänen sisäisen elämänsä syvyyden ja hänen suhteensa Herraan. Nämä sanat voivat auttaa meitä myös antamaan omalle kristilliselle elämällemme uuden sysäyksen.

Ensinnäkin kiitos. Kiitollisuus on välitön ja luonteva reaktio, jota sielumme tuntee kun kokee Jumalan hyvyyden. Ei voi olla toisin, sillä Jumala toimii aina ensin. Vaikka kuinka paljon yritämmekin, Jumalarakastaa aina ensin, Hänen rakkautensa koskettaa meitä ja hyväilee meitä ensin. Jumala ottaa aina aloitteen. Álvaro del Portillo tiedosti hyvin Jumalan hänelle suomat armolahjat ja kiitti Häntä noista isällisistä rakkaudenosoituksista. Mutta hän ei tyytynyt siihen. Kun hän löysi Herran rakkauden, hänen sydämensä alkoi janoa Herran seuraamista yhä suuremmalla antautumisella ja uskollisuudella. Hän päätti elää nöyrää elämää muiden palveluksessa. Erityisen palavaa oli hänen rakkautensa Kirkkoa kohtaan. Hän palveli Kristuksen puolisoa täysin pyyteettömästi ja otti kaikki ihmiset vastaan. Hän vältti eripuraa ja etsi aina positiivista puolta muissa ihmisissä. Hän etsi sitä, mikä yhdistää, mikä rakentaa. Álvaro del Portillon suusta ei koskaan lähtenyt pienintäkään valitusta tai arvostelua, ei edes vaikeissa tilanteissa. Hän oli oppinut pyhältä Josemaríalta vastaamaan rukouksella, anteeksiannolla, ymmärtäväisyydellä ja aidolla lähimmäisen rakkaudella.

Anteeksi. Álvaro del Portillo tunnusti usein näkevänsä itsensä Jumalan edessä kädet tyhjinä. Hänestä tuntui, ettei hän pystynyt vastaamaan oikein Jumalan suureen anteliaisuuteen. Mutta inhimillisen kurjuuden tunnustus ei synny epätoivosta vaan luottavasta antautumisesta Isä Jumalalle. Kun ihminen tunnustaa kurjuutensa, hän avautuu Jumalan armeliaisuudelle, Jumalan rakkaudelle, joka pystyy antamaan meille uuden elämän. Jumalan rakkaus ei nöyryytä eikä heitä meitä syylisyyden kuiluun. Jumalan rakkaus ottaa meidät vastaan, halaa meitä, nostaa meidät ylös ja auttaa meitä kävelemään suuremmalla varmuudella ja ilolla. Jumalan palvelija oli tietoinen jumalallisen armahtavaisuuden tarpeestamme, ja usein hän itse rohkaisi monia ihmisiä käymään ripillä, ilon sakramentissa. On todella tärkeää, että tunnemme Jumalan rakkauden hellyyden ja huomaamme, että aina on hyvä hetki rakastaa uudestaan!

Auta minua enemmän! Herra ei koskaan jätä meitä. Hän aina seisoo ja kävelee vierellämme. Joka päivä hän odottaa meiltä uudistettua rakkauttamme. Hänen armonsa ei koskaan puutu. Hänen avullaan voimme viedä Hänen nimensä maailman kaikkiin kolkkiin. Uuden autuaan sydämessä sykki palava into viedä Hyvä Sanoma kaikkien ihmisten sydämiin. Hänen rakkautensa Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan sai hänen matkustamaan lukuisiin maihin ja kannustamaan apostolisia hankkeita vaikeuksiin katsomatta. Se, joka on täynnä Jumalaa, seisoo aina lähellä ihmisiä. Jos joku haluaa julistaa Kristuksen sanomaa ihmisille, pitää ensin rakastaa heitä, sillä heitä Kristus on jo ensin rakastanut. Meidän tulee astua pois omasta itsekkyydestämme ja mukavuudenhalustamme ja mennä veljiämme vastaan. Siellä Herra odottaa meitä. Emme saa pitää uskoamme vain itsellämme, sillä olemme saanet uskon lahjan antaaksemme sen muille ihmisille ja jakaaksemme sen muiden kanssa.

Kiitos, anteeksi, auta minua! Näihin sanoihin kiteytyy sen henkilön elämä, joka on valinnut Jumalan keskipisteekseen. Näihin sanoihin kiteytyy henkilön elämä, jonka suurin Rakkaus on valinnut ja joka on päättänyt elää täysin siitä rakkaudesta. Näihin sanoihin kiteytyy sen henkilön elämä, joka tietää heikkoutensa ja rajallisuutensa, mutta joka luottaa Herran armeliaisuuteen ja haluaa, että kaikki ihmiset, hänen veljensä, kokevat saman luottamuksen.

Rakas veli, autuas Álvaro del Portillo lähettää meille selvän viestin. Hän kehottaa meitä luottamaan Herraan. Hän sanoo meille, että Herra on veljemme, Herra on ystävä, joka ei koskaan petä ja joka seisoo aina vierellämme. Hän kannustaa meitä uimaan vastavirtaan pelkäämättä ja olemaan valmiita kärsimään Evankeliumin tähden. Hän opettaa meille myös sen, että tavallisesta arkielämästämme voimme löytää varman pyhyyden tien.

Pyydän kaikkia Prelatuurin jäseniä, pappeja ja maallikoita, ja myös kaikkia niitä, jotka osallistuvat Prelatuurin toimintaan, rukoilemaan puolestani. Annan heille kaikille apostolisen siunauksen.

Jeesus siunatkoon teitä kaikkia ja Pyhä Maria varjelkoon teitä.

Veljen rakkaudella

Francisco