Prelaatin viesti (1. marraskuuta 2017)

Kyllä, on mahdollista olla iloinen epävarmuuden, ongelmien ja huolien keskellä. Pyhä Äiti Teresa sanoi: ”Todellinen rakkaus on rakkautta, joka tuottaa meille kipua ja satuttaa, mutta kuitenkin tuo meille ilon.”

Pyhäinpäivä on hiljaisen ja yksinkertaisen pyhyyden – pyhyyden ilman mitään inhimillistä loistoa - juhlapäivä. Sellaisen pyhyyden, joka ei näytä jättävän suuria jälkiä historiaan, mutta joka loistaa kirkkaana Jumalan edessä. Se kylvää maailmaan Rakkautta, jolta mikään ei ole kadoksissa. Ajatellessani niin monia miehiä ja naisia, jotka ovat jo kulkeneet tämän polun ja saavat nyt iloita Jumalan läsnäolossa, mieleeni tulivat sanat pyhän Josemarian rukouksesta: ”Kysyn itseltäni päivittäin monta kertaa: millaista se mahtaa olla, kun kaikki kauneus, hyvyys ja loputon Jumalan ihanuus kaadetaan tähän vähäiseen saviastiaan, joka minä olen ja me kaikki olemme... Ja sitten ymmärrän mitä apostoli sanoi: ’mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut...’ (1. Kor 2:9) Se on sen arvoista, lapseni, se on sen arvoista.”

Olemme heikkoja saviastioita, särkyviä ja helposti rikkoontuvia. Mutta Jumala on luonut meidät täyttääkseen meidät hänen ilollaan ikuisesti. Ja nyt täällä maan päällä Hän antaa meille ilonsa, jotta me voimme levittää sitä kaikille ympärillämme. Kyllä, on mahdollista olla iloinen epävarmuuden, ongelmien ja huolien keskellä. Pyhä Äiti Teresa sanoi: ”Todellinen rakkaus on rakkautta, joka tuottaa meille kipua ja satuttaa, mutta kuitenkin tuo meille ilon.” Liittykäämme elämässämme ja rukouksissamme poisnukkuneisiin, jotka vaikkakin kärsivät siitä, ettei heidänkään ”saviastiansa” ole vielä valmis ottamaan vastaan kaikkea Jumalan rakkautta, ovat saaneet jo ilon tietäessään, että Jumala odottaa heitä taivaassa.

Rooma, 1. marraskuuta 2017